Täällä taas!

Tervehdys! Täällä on ollut kiirettä koko syksy. Mies saa juuri oppisopimuksensa päätökseen ja minä sain omat kauneusneuvoja opintoni valmiiksi. Hoitovapaa loppui ja lapsilla alkoi päiväkoti. Minä palasin ravintolatyöhöni ja yritän saada kummankin vuorotyön ja lastenhoidon jotenkin sovitettua yhteen :D Lisäksi mulla tulee juuri vuosi täyteen Oriflamen managerina. Kahden työn lisäksi yritän harrastaa, tehdä käsitöitä ja olla perheen kanssa. 

Välillä tää tuntuu ihan hullulta ja aika ei vaan riitä kaikkeen mitä haluisin. Se on vaikeeta kun mä olen sellainen ihminen että haluan tehdä kaiken saman kun ennenkin. Ihan sama vaikka mulla on yksi työ lisää. Ihan sama vaikka aikaa on vähemmän harrastuksiin kuin ennen. Ja tottakai nuorimmainen hilluu joka ilta ainakin yhteentoista, koska ei ole vieläkään tottunut tähän uuteen rytmiin kun päiväkodissa nukutaan päikkärit. 

Mä haluan edelleen tehdä joulukortit itse, mä haluan tehdä piparkakkutaikinan itse ja mä haluan mennä lasten kanssa kävelyretkille. Mä haluan viettää ihania koti-iltoja makoillen sohvalla mun ihanan miehen kanssa. Mä haluan loikoilla mökillä nauttien perheeni seurasta, mä haluan haaveilla siitä omasta puutalosta maalla, eläimistä ja perheenlisäyksestä.

Todellisuus on se, että viikonloppuvapaita on todella vähän,meillä menee koko ajan työt ristiin, lapset sairastaa paljon, palkka on surkea. Pikkuhiljaa yritän tottua ajatukseen että enää en ehdi tehdä niin paljon kuin ennen. Viimeviikolla oli flunssaa ja olin lasten kanssa pari päivää kotona, tälläviikolla on ollut enterorokkoa ja kaupanpäälle tuli vielä korvatulehdus. Huomenna taas töihin ja mies on välillä lasten kanssa kotona.

Mutta asioista täytyy nähdä myös positiivinen puoli, asiat järjestyy kyllä. Kun ajattelee niitä iloisia asioita niin jaksaa tämän kiireisen vaiheen. Ei tämä ole ikuista, lapset ovat vain kerran pieniä.

Meillä oli onnea kun sain olla lasten kanssa näin kauan kotona. Vanhempi oli 4,5 vuotta ja nuorimmainen 3 vuotta. Vaikka asutaan edelleen vuokralla, meillä on ihana koti ja mukavat naapurit. Mulla on ihan mahtava Oriflame porukka, joka kannustaa mua eteenpäin. Se on se työ missä haluan menestyä ja mitä haluan tehdä enemmän tulevaisuudessa. Meillä ei ole autoa, mutta onnea on omistaa ihana appiukko ketä kyyditsee aina kun on tarvetta tai lainaa autoa. Mä haaveilin pääseväni isoihin joulumyyjäisiin ja tekeväni sinne paljon kortteja ja käsitöitä myyntiin. Luovuin suosiolla ajatuksesta, mutta ilmoittauduin sitten erään pienen paikkakunnan joulumyyjäisiin. Menen sinne myymään piparitaloja :) Rakastan joulua ja mua niin harmittaa että en pysty panostamaan siihen samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina. 

Mutta olen luvannut itselleni, että en vaadi itseltäni liikoja. Teen sen minkä pystyn. Minä riitän juuri tällaisena. Ja aina kun tulee hetki että kaikki rojahtaa niskaan ja mikään ei onnistu, niin laitan kädet ristiin ja jätän kaikki Herran haltuun. Onneksi on Taivaan Isä <3

Tsemppiä kaikille tähän harmaaseen talven alkuun, ja muistetaan ajatella niitä positiivisia ajatuksia :)

Jenna