Pullantuoksuinen kotiäiti?

Anrin blogista löysin mielenkiintoisen haasteen. Otinkin tänä aamuna itsestäni kuvia heti noustuani.

Hiukset sekaisin, silmät turvonneena. Kasvoissa näkyy vielä paljon arpia. Keväällä mulle tuli akne juuri ennen häitä. Kesän lopulla söin 3kk lääkekuurin ja nyt on naama paljon parempi. Voitte kuvitella kuinka ihanaa oli häiden alla kun mietin että miten saan finnit piiloon. Onneksi kaasoni sai hyvän meikin mulle ja hääpäivästä pystyi nauttimaan :)
Kotona meikkaan hyvin harvoin. Olen antanut kasvojeni vain levätä. Nyt kehtaa taas lähteä kauppaankin ilman meikkiä.

Olen ollut kotona kohta kolme ja puoli vuotta. Siinä ajassa olen saanut kaksi lasta, mennyt naimisiin, kärsinyt inhottavista iho-ongelmista ja sairastunut Basedowin tautiin. Monet ystävistäni ja tutuistani ajattelee että olen superäiti joka jaksaa hoitaa niin omat lapset kuin kodinkin. Leipoo, laittaa ruuan, harrastaa käsitöitä ja huolehtii viel naapurin lapsistakin. Kyllähän mä itseni tästä tunnistan. Pidän itseni kiireisenä. Olen koko ajan tekemässä jotain ja en osaa vain istua paikallaan.

Kesällä huomasin kehoni oireilevan eri tavoilla. Mulla oli sydänoireita, hiukset lähti päästä, tuli akne, laihduin ja olin todella väsynyt. Kädet tärisivät ja varsinkin pikkutarkka askartelu tuotti ongelmia. Lääkäri ajatteli että se on vain stressiä kun oli juuri ollut häätkin. Lasten kanssa leikkipuistossa jouduin tsemppaamaan itseäni että pysyin skarppina. Tunsin itseni huonoksi äidiksi kun en jaksanutkaan niinkuin ennen. Lopulta pääsin toiselle lääkärille kun sydänoireet pahenivat. Onneksi hän otti mut tosissaan. Kokeiden jälkeen lääkäri kertoi että mulla on Basedowin tauti. Basedowin tauti on autoimmuunisairaus, joka on kilpirauhasen liikatoiminnan yleisin aiheuttaja. Taudin voi laukaista henkinen stressi.

Lääkityksen saatuani oloni on parantunut huimasti ja olen taas oma itseni. Pidän edelleen itseni kiireisenä. Leivon, teen käsitöitä, puuhailen lasten kanssa...mutta osaan myös levätä tarpeen vaatiessa :)
En ole täydellinen pullantuoksuinen kotiäiti. Olen oma itseni, viihdyn kotona, tykkään kodin askareista ja rakastan perhettäni. Leivon, koska se on rentouttavaa ja pidän siitä. Askartelen ja ompelen, koska saan käyttää luovuuttani ja se on mukavaa.

Mun piti vain vastata tähän haasteeseen mutta tästä tulikin vähän pidempi tarina :)
Tehkää ihmiset niitä juttuja mistä tykkäätte. Haaveilkaa ja muistakaa myös huolehtia itsestänne!

-Jenna

Työnurkkauksen järjestelyä

Karjalanpaisti on uunissa ja pienempi poitsu nukkumassa. Isompi leikkii olohuoneessa ja kattoo muumeja. Itse rupesin siivoilemaan työnurkkaustani. Hain varastosta pienen klaffipöydän ja änkesin sen tänne työpöydän viereen. Vähän on ahdasta mutta ommellessa ei tartte niinkään seisomatilaa mutta pöytätilaa sitäkin enempi. Niin monta joululahjaa vielä tekemättä :) Nyt kun saa kaikki kivasti levälleen tähän pöydille niin ei tartte aina kaivaa laatikoista kun jotain tarvitsee. Näkisitte kuinka sekasta täällä mun työpisteessä on!

Nukkekoti projekti on jäissä. Joulun jälkeen sitten kerkii taas laitella uusia tapetteja ja hankkia uusia kalusteita. Vaikka eihän tuo keskeneräisyys lapsia haittaa! Pikku ukkelit ja eläimet viihtyy oikein mukavasti pikku kodissaan :)

Mutta nyt jatkan siivoilua. Vielä kun pikkumies on untenmailla!

Oikein hauskaa päivää kaikille!

-Jenna

Rakkaita tavaroita

Leipä uunissa. 

Kotona on rauhallista. 

Pikkuiset äidin muruset on nukkumassa.

Iltaisin voi huokaista, 

kiittää tästä päivästä.

Kiittää tästä perheestä.

Kiittää tästä kodista.

Tämä nukke on isäni vanha. 

Siltä puuttuu jo hiuksia, 

toinen käsi on kadoksissa 

ja jaloissa on eripari sukat. 

Nukke on asunut meillä jo kauan 

ja se on hyvin rakas.

Se tuo mieleen isäni.

 

Suojelusenkeli taulun olen saanut mummiltani, isäni äidiltä.

Se on myös yhtä vanha kuin nukkekin.

Muistaakseni noin 50 vuotta.

Se on lastenhuoneessa sänkyjen yläpuolella.

Suojelemassa pieniä poikia <3

Tämän taulun mummini teki mulle kun synnyin.

Se ei vielä ole kovin vanha 

mutta rakas kyllä.

Tämäkin on lastenhuoneessa.

Millaisia rakkaita leluja/esineitä teillä on?

-Jenna

Kotikuvia

Viikonloppu meni kivasti. Pikkusisko oli meillä kyläilemässä. Vähän oli sateiset kelit, mutta olihan meillä puuhaa ihan riittämiin sisälläkin. Askarreltiin, leivottiin, katottiin elokuvia ja pitihän sitä kyllä välillä vähän siivoillakin. Joulusukka tehdas pyörii edelleen ja monta on tehtykin. Oon aidannu mun työnurkkauksen niin ei nuo pikkusormet pääsee sinne lankoja sotkemaan :P Se on kyllä kätevä tuo uusi järjestys, kun voin ommella päivisinkin. Lapsilla on omat leikit makkarin lattialla ja on siinä valvovan silmän alla :D

Otin vähän kuvia kodistamme. Aika paljon punaista jo ;)

Lasten pikkupöytä laitettiin tähän olkkariin, kun pienempi varsinkin tykkäs kiipeillä siihen. Nyt on hyvä kun näkee koko ajan.

Äidiltä lainasin tällaisen räsymaton kun halusin pidemmän maton ja meillä oli vaan lyhkäsiä. Arvatkaa vaan rakastuinko tähän mattoon jo :D Se tuo sellaista maalaistunnelmaa meidän rivari keittiöön <3

IKEAn kuvastossa oli tän tapanen koriste. Kävin sitten mettässä hakemassa koivun pätkän ja laitoin siihen kangassuikaleita ja valot. Vielä laitan siihen jotain koristeita roikkumaan. Aika edullinen koriste!

On muuten kello vähän väärässä ajassa. Sille sattui pieni tapaturma kun siirrettiin kelloja :D

Valkoiseksi maalattujen koivunoksien lomassa istuu pieni lintunen. Tarkoitus olisi laittaa lisää jotain pientä koristetta, mutta en vaan ole vielä keksinyt mitä. Ehdotuksia? :)

Pienet askartelijat <3 Toinen kaataa syliinsä kyniä :D

Meidän isille! <3

Isänpäivä meni mukavasti. Vietiin isille aamiainen sänkyyn ja lapset antoi paketin ja kortit. Päivällä syötiin maukkaita pätkissuklaa muffineita valkosuklaakermalla kuorrutettuna. Illemmalla käytiin vielä appivanhempien luona. Nyt alkaa jo olee väsy. Aamulla verikokeisiin ja vois pitää maanantain kunniaks siivouspäivän :D Kyllä huomaa että on viikonloppuna ollut pikkusisko kylässä, heh :)

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

-Jenna

Makuusoppi

Kuvia "makkarista". On niin pimeetä ettei meinaa ees hyviä kuvia saada, mutta näillä mennään. Toivoisin jo lunta uudestaan, vaikka lumessa tarpominen tuplaratteiden kanssa ei olekaan kivaa. Ei oo kivaa kun on liukasta ja teitä ei keretä aurata kun lisää vaan sataa. Lumessa ihanaa on sen valkeus ja kauneus. Se tuo lisää valoa ja auringon paisteessa hanki kimaltelee ihanasti. Ja voi sitä riemua kun lapset pääsee lumihommiin ja pulkkamäkeen :) Mutta tässä niitä kuvia..

Ikkuna hankittiin jo kesällä. Siinä on lasten kuvat ja meidän hääkuva.

Tuossa oikealla on vielä yöpöytä ja hylly on käännetty vinottain. Tästä tuli makuusoppi :)

Vähän on vaiheessa vielä. Tavarat omille paikoilleen ja makuusopesta vähän kotoisampi. Haastetta kyllä tuo tämä meidän vino seinä. Laitan sitten uutta kuvaa kun saan huoneesta mieleisen. Tiiättekö sen tunteen kun kaikki tavarat on hujan hajan ja koko ajan kompuroi johonki? Ja kun yrittää ettiä jotain ni ei varmana löydä ja se on jossain pinon alimmaisena :D Yritän kyllä viikonlopun aikana saada tän makuuhuoneen järjestykseen..Työnurkkauksenkin sotkin jo. Siinä mä oon hyvä. Vaikka mä kyllä rakastan siisteyttä ja tavaroiden järjestelyä. Mutta kyllä siinä välillä menee into kun 1-vuotias ihan huvikseen heittelee tavaroita miten sattuu :D Mutta tälleen iltasin varsinkin kun kaikki on nukkumassa, tulee sellanen olo, että mitä sitten? Kerran ne lapset on pieniä. Kyllä ne oppii. Isompi täyttää kohta kolme ja ei kyllä yhtään sotke samaan tahtiin kun pienempi. Ja osaa vielä siivotakkin kun vähän houkuttelee :D

Keittiössä heivasin turhia tavaroita kaappiin ja laitoin vähän vihreää pöydälle. Enempi mielellään tiskaileekin kun on kivan näköistä.

Huomenna mennään lasten kanssa hankkimaan isille lahja ja tehdään jotain kivaa myös itse. Tää onkin kummankin lapsen toinen isänpäivä :)

Viikonloppua ootellessa,

-Jenna

Pieni joulusukka tehdas

Tällaista tänään :)
Iloista päivänjatkoa!
-Jenna

Täällä taas!

Heippa taas! Täällä on pidetty hetki taukoa. Iltasin kun ois aikaa kirjotella niin selkä on niin pirun kipee että menee ihan makoiluks vaan. Kyllä se nyttenki sattuu mutta vaihdoin ittelleni paremman työtuolin, josko ois parempi istuskella tässä. Mä en oikein ymmärrä miten se noin nopeesti menee huonoon kuntoon. Johtuuko se sitten vaan siitä kun kantelen lapsia päivästä toiseen? Ei tuu päivän aikana paljoa istuskeltua kun on koko ajan jotain puuhailemassa. Oikeen ärsyttää kun ei voi mitään enää iltasella tehdä ja joululahjojakin pitäis vielä tehdä. Särkylääkekään ei auta..Onneks suklaa piristää :) heh.

Viikonloppuna vietetiin ystäväpariskunnan kanssa aikuisten aikaa. Lapset olivat mummolassa. Itselleni on hyvin vaikeaa olla erossa lapsista, vaikka tekeekin hyvää olla miehen kanssa ihan kahdestaankin. Perjantaina manasin itseni ja itkin olevani huono äiti, kun olin unohtanut nuorimmaisen kengät kotiin. Muuten pakkasin kyllä kaikkia vaatteita enemmänkin kuin tarpeeksi ja olin suunnitellut laittavani vara kengät mukaan. Perjantai aamuna ajattelin kutenkin että ei tuolla sadekelillä muita kenkiä tarvita kuin kumpparit. Pakattuani lapset autoon en muistanutkaan laittaa niitä kenkiä kyytiin mukaan (sen verran pitkä ajomatka ettei laittanut kenkiä matkalle) ja ne jäi meidän eteiseen! Soitin sitten äidilleni ja mietittiin siinä että mitäs sille pojalle vois laittaa jalkaan ettei tarttis sisällä nököttää. Onhan meillä varakenkiä mökillä, mutta tuolla on vielä niin pienet jalat, että kaikki ois ollu tosi isoja. Lauantaina kun oli pyhäpäivä niin ei olis voinut lähteä ostamaankaan mistään. Onneksi matkanvarrella oli honkkari mistä löytyi yhdet ainoat 22 kumisaappaat. Väri oli kyllä vaaleenpunanen mutta ketä niitä tuolla korvessa kattoo :D Olo oli helpottunut ja nyt sain rentouduttua viikonlopun kun lapsellani oli kengät! Huh, kyllä siinä sai hetken voivotella. Kaiken kukkuraksi mieheni oli juuri sinä iltana töissä, enkä saanut purettua pahaa oloa kenellekään. Onneksi äitini on super hyvä keksimään tilanteisiin ratkaisuja. Olis varmaan käynyt naapuritkin läpi lainatakseen lapselle kengät :D Loppu hyvin, kaikki hyvin. Me saimme rentoutua, jutella, syödä hyvin ja olla ystävien seurassa ilman kiireitä. Sunnuntaina oli ihanaa saada halata pieniä poikiamme, kyllä oli ikävä!

Eilen otin sitten itseäni niskasta kiinni ja siivosin meidän makuuhuoneen. Se on viimeaikoina jäänyt vähän pienoisen kaaoksen valtaan, joten nyt oli oikea hetki viedä matot ulos ja vaihtaa vähän järkkää. Jaoin huoneen kahtia. Toiselle puolelle tuli makuusoppi ja toiselle työtila. Laitan kuvia myöhemmin, nyt on jo niin pimeää.

Meillä on kotona tällänen vanha akkoskirja. Tykkään niin näistä värikkäistä kuvista. Meiltä löytyy paljonkin vanhoja kirjoja. Ne on oikeita aarteita :)
Iloista viikkoa kaikille!
-Jenna